
Taskukello vuodelta 1847
Muistan kuinka isoisäni otti tämän taskukellon liivistään joka aamu kuudelta. Kellon tikitys täytti keittiön samalla kun kahvin tuoksu levisi huoneeseen. Hän avasi kullatun kannen hitaasti, niin kuin se olisi ollut pieni pyhäinjäänös, ja tarkistiajan — vaikka hän jo tiesi. Kellon tikitys kuulostaa vieläkin korvissani, hiljaisena ja lujana kuin sydämenlyönti sellaiselta, joka on nähnyt maailman muuttuvan.
€220
